Lainelautailu eli surffaus on monesti mielletty eräänlaiseksi vaihtoehtolajiksi, joka kuuluu lähinnä nuorten rantapummien puuhasteluksi. Sen parissa päivän saa kulumaan nopeammin ja auringosta pääsee välillä viilentymään veteen. Ehkä tämä onkin jossain määrin totta, mutta kyseessä on kuitenkin erittäin monimuotoinen laji, joka vaatii tasapainoa, hyvää uimataitoa, ketteryyttä, notkeutta ja reaktiokykyä. Surffausta harrastetaan nykyään lähes jokaisella mantereella, ja monet elämäntapasurffaajat etsivätkin jatkuvasti uusia kohteita lajilleen.

Ammattilaisurheilua vai elämäntapa

Surffaus on nykyään tiukasti myös ammattilaisurheilua, josta järjestetään erilaisia kilpailuja ja treenaaminen aloitetaan yhä nuorempana. Kilpaileminen jakaa jossain määrin mielipiteitä esimerkiksi sen suhteen, että moni “old school”-lautailija saattaa olla edelleen sitä mieltä, että surffaus on enemmän elämäntapa kuin kilpalaji, eikä sitä ole syytä pilata turhilla säännöillä ja keskinäisellä kilpailulla.

Toisaalta moni haluaa kuitenkin elättää itsensä rakastamallaan lajilla ja siksi esimerkiksi sponsorien kannalta kilpaileminen on tärkeää, jopa pakollista. Se tuo myös lisää näkyvyyttä lajille ja tietyssä määrin painostaa parempiin suorituksiin. Moni lainelautailija suhtautuu kilpailuihin melko neutraalisti ja lajin vaativuudesta huolimatta se tuskin tulee kuitenkaan koskaan saamaan samanlaista kilpailumentaliteettiä kuin vaikkapa perinteiset yleisurheilulajit, sillä myös tietynlainen vapauden tuntemus ja elämyshakuisuus on vahvasti yhteydessä lajiin. Surffaus on kuitenkin vakauttanut asemansa urheiluna ja se on yksi uusista lajeista, jotka nähdään vuoden 2020 Tokion kesäolympialaisissa.

Lajin alkuperä

Surffaus ei ole uusi laji, vaan sillä on pitkät perinteet ja todennäköisesti melko merkittävä vaikutus Tyynenmeren saarten kansojen kulttuureihin. Brittiläinen tutkimusmatkailija James Cook kirjoitti törmänneensä lainelautalijoihin jo 1700-luvun loppupuolella Tahitin lähettyvillä. Lainelautojen valmistus on ollut todennäköisesti ainakin joissain kulttuureissa tärkeää ja surffaus on saattanut olla esimerkiksi kulttuurinen riitti tai tapa viihdyttää itseään. 1800-luvulla saarille saapuneet lähetyssaarnajat kielsivät surffauksen, mutta laji oli kuitenkin juurtunut jo ympäriinsä, eikä sitä onnistuttu enää kitkemään pois muuta kuin paikallisesti.

Nykyisessä muodossaan surffaus on alkanut 1900-luvun alusta, kun laji levisi amerikkalaisen hengenpelastajan George Freethin mukana pitkin Kaliforniaa. Ensimmäiset ammattilaiskilpailut alkoivat vuonna 1975. Surffaus moderinassa muodossaan on alusta alkaen ollut mahdollista myös naisille ja yksi ensimmäisistä ammattlaissurffareista olikin nainen, Margo Oberg.

Ennen aalloille lähtöä

Surffauksessa on tärkeintä on hyvä uimataito ja sen lisäksi on hyvä olla kohtuullinen kyky ymmärtää esimerkiksi sään muutoksia, varsinkin jos aikoo lähteä kauemmas. Myös jonkinlainen ensiaputaito on välttämätön, sillä vaikka sairaalahoitoa vaativia onnettomuuksia tapahtuu harvoin, on apua tarpeen vaatiessa oltava nopeasti saatavilla. Monet aloittelevat aluksi pienemmissä aalloissa, rauhallisilla rannoilla, saaden tuntumaa lautaan ja veteen.

Varusteet surffauksessa

Tarvittavat varusteet vaihtelevat hieman sen mukaan, missä ja millä tavalla haluaa surffata. Lautojakin on erilaisia, joista osa on tarkoitettu esimerkiksi SUP eli ‘standing up paddling’-lautailuun, jossa laudan päällä seistään ja eteneminen tapahtuu melan avulla. Niin sanotut perinteiset surffilaudat ovat SUP-lautoja pienempiä mahdollistaakseen ketterämmän liikkumisen. Ne ovat suhteellisen kevyitä ja ne on tehty polyuretaanista ja lasikuidusta. Lautoihin on usein kiinnitetty hihna, joka on toisesta päästä lautalijan nilkassa ja estää lautaa ajelehtimasta pois, jos surffaaja kaatuu ja tippuu laudan päältä.

Kylmemmissä vesissä surffaus vaatii myös märkäpuvun ja lämpimissäkin vesissä se voi olla hyödyllinen varsinkin, jos vesillä meinaa viettää pidemmän aikaa. Myös erilaisia kenkiä on saatavilla viileisiin vesiin. Lämpimissä vesissä lyhyemmällä reissulle riittää yleensä shortsit ja niin sanottu “rash guard”, joka on teknisestä materiaalista valmistettu paita. Helposti palaville myös vedenkestävä aurinkorasva on ehdoton varuste, vaikka päivä olisikin pilvinen.

Suomesta surffaamaan

Surffaaminen onnistuu Suomessakin muutamassa paikassa, esimerkiksi Yyterissä. Isoimman rajoitteen muodostaa sää, sillä otollisia kuukausia on yleensä maksimissaan 4. Suomesta pääsee kuitenkin helposti myös muualle ja esimerkiksi Ranskassa, Portugalissa ja Indonesiassa voi osallistua erilaisille kursseille, joko aloittelijana tai edistyneenä. Kohteita löytyy ympäri maailman ja niitä voi kysellä esimerkiksi internetin palstoilta tai matkatoimistoista.